Fury ja Chisora iskivät kuin Ali ja Frazier konsanaan

Tämä viikko tarjosi mielenkiintoista nähtävää kansainvälisen ammattinyrkkeilyn ystäville. Keskiviikkona Danny Green ja Antonio Tarver kävivät mielenkiintoisen taiston Australiassa. Lauantaina Englannissa nähtiin aivan mahtava raskaansarjan taisto. Viikon kolmas huippuottelu oli puolestaan odotetun yksipuolinen.

Ennustin Danny Greenin olevan liian päättäväinen ja terävä Antonio Tarverille alemman raskaansarjan ottelussa. Siltä ottelun alussa näyttikin, tosin vain parin minuutin verran. Avauserän viimeisellä minuutilla Antonio Tarver osui hyvin Greeniin ja otti samalla ottelun täydelliseen hallintaansa. Nyrkkeilyssä yksi isku voi muuttaa täysin ottelun kulun.

Tarver dominoi täydellisesti ottelun kuutta ensimmäistä erää ja näytti aivan loistavalta.Seitsemännessä erässä Green pääsi ensi kertaa osumaan hyvin Tarveriin, sai siitä itseluottamusta ja pääsi sen myötä otteluun mukaan.

Yhdeksännessä erässä Tarver osui kuitenkin jälleen hyvin Greeniin ja rökitti Greeniä loppuerän verran rajusti, jonka jälkeen Greenin avustajat tekivät ainoan oikean ratkaisun ja luovuttivat ottelun suojattinsa puolesta. Ottelu oli mielenkiintoinen ja näytti pariinkin otteeseen sen kuinka yksi isku kaiken muuttaa voi.

Antonio Tarver näytti ottelun avauserän lopusta seitsemänteen erään asti erittäin hyvältä ja mietin jo että pitäisin Tarveria ennakkosuosikkina jopa sarjan parhaita Steve Cunninghamia, Marco Huckia, Denis Lebedeviä ja Krzysztof Wlodarczykiä vastaan. Erittäin mielenkiintoinen vastustaja Tarver olisikin edellä mainituille nyrkkeilijöille, muttei välttämättä kuitenkaan ennakkosuosikki.

Paikoitellen kun Green löysi itseluottamuksensa Tarver näytti hieman hiipuvan ja pudottavan liikaa iskujensa määrää. Näytti silti, että päästessään dominoimaan ottelua Tarver on erinomainen, mutta varsin saamaton joutuessaan paineen alle. Joka tapauksessa erinomainen voitto ja esitys Antionio Tarverilta. Hän osoitti olevansa edelleen voimissaan ja astetta parempi nyrkkeilijä kuin Danny Green.

Mieletön taistelu Englannissa

Tyson Fury ja Derek Chisora kävivät upean taistelun lauantaina Lontoossa. Ottelusta tuli mieleen Muhammed Alin ja Joe Frazierin uskomattomat taistelut. Chisora marssi eteenpäin ja iski hurjan näköisiä koukkuja, joista osa viuhahti näyttävästi ilmaan ja osa osui rajun näköisesti Furyyn, joka esitteli ottelussa hienosti eri kulmista lyömistä. Chisoran oli vaikea puolustaa itseään, kun Fury iski häntä joka kulmasta päähän ja vartaloon monipuolisella iskuvalikoimallaan.

Fury dominoi ottelun avauserää liki mielinmäärin, mutta toisessa erässä Chisoran hurjat koukut tavoittivat Furyn. 206 senttinen Fury otti kuitenkin kolmannessa erässä ottelun taas hallintaansa ja näytti todella nauttivan kovasta taistelusta. Paljon iskuja vastaanottamaan joutunut Chisora näytti loppuun asti vaaralliselta iskien kovia koukkuja ja välillä hurjia iskumylläköitä. Ottelu kesti täydet 12 erää ja Fury voitti ottelun selvähkösti pisteillä. Arvostelutuomarien papereissa Chisora voitti ottelussa kolme erää.

Ottelu oli todella miellyttävää katsottavaa. Derek Chisora otteli todella sisukkaasti ja Fury näyttää kuin syntyneen taistelijaksi. Hän on kehässä kuin kotonaan ja nauttii rajuista iskujenvaihdoista. Maailmanmestaria en usko Furystä koskaan tulevan, mutta erityinen ottelija hän on joka tapauksessa.

Khan dominoi odotusti

Ennustin Amir Khanin olevan ottelussaan Zab Judahia vastaan alusta asti ylivoimainen. Uskoin hänen osuvan varsin helposti Judahin  ja pehmittävän hänet keskeytyskuntoon jo keskierien tienoilla, eikä ottelusta paljon muuta kerrottavaa olekaan. Khan nyrkkeili hienosti ja takoi Judahin keskeytyskuntoon viidennessä erässä.

Judahin oikullisuuden muistaen myöskään ottelun loppuvaiheet eivät olleet yllättäviä. Khan iski lähiottelussa Judahia alavatsaan. Judah päätti samantien epämiehekkäästi  ottaa helpon tien ulos selkäsaunasta. Hän antoi kehätuomarin laskea itsensä ulos ja väitti sitten iskun osuneen liian alas. Jälkihaastattelussa Judah myös väitti yllättyneensä kun kehätuomari laski kymmeneen, vaikka aivan selvästi kehätuomari laski Judahin ulos. Kahdeksan, yhdeksän, kymmenen ja ulos...

Nyrkkeilijänä jo pahasti kulunut Judah sai ottelussa selkäsaunan, eikä luovuttamisessa sinänsä ole mitään valittamista. Vastanmielistä kuitenkin on tapa millä Judah luovutti. Todella vastenmielistä oli myös kun ottelun jälkeen HBO-kanavan kommentaattori Jim Lampley hehkutti Khanin voittaneen uransa parhaan vastustajan. Se on todellinen loukkaus Marcos Maidanalle, joka vajaa vuosi sitten laittoi Khanin äärimmäisen tiukille.

Lampleyn höpinät ovat tietenkin kaupallista hehkutusta, mutta aivan liian läpinäkyvää Khanin myymistä yleisölle. Kyllä kaikki tiesivät jo ennen ottelua tai viimeistään ottelun aikana ettei Judah ole enää lähelläkään sarjan todellisiin huippuihin kuuluvan Marcos Maidanan tasoa. HBO yrittänee tulevan vuoden aikana myydä yleisölle Khanin ottelua joko Timothy Bradleytä tai jopa Floyd Mayweatheriä vastaan. Ei kummankaan ottelun myymisen pitäisi vaatia naurettava ylihehkutuspuheita.