Lisää kuulumisia Haapojan ja Antmanin Lontoon reissulta

Simo Korhosen matkakertomus Lontoon treenireissusta

Lontoo, keskiviikko 3.8.2011

Eilen illalla pääsadisti CJ Hussein kiikutti Juho Haapojan ja Petter Antmanin vielä juoksupyrähdykselle. Taas paineltiin ylämäkeä Usain Boltin vauhdilla, meikä kun on puolitaisella lomalla niin en viitsinyt juosta poikien mukana, oisivat saattaneet masentua jos oisin kiusallani pyyhkäissyt ylipainoineni koko ammattiurheilijajoukon ohi loppusuoralla. Lenksu meni reippahaasti ja veljekset vetivät vielä kesivartalotreenin kaupan päälle.

Tänään keskiviikkona on luvassa aamutreenit, joihin osallistuu joku uusi Kosovolainen heppu. Loppupäivä pojilla on vapaata ja meitsillä pari tapaamista tavarantoimittajien kanssa.

Aamutreeneihin pyyhkäistiin taas  Stone Bridge Boxing Clubille. Normitreenit, säkkii, pistareita CJ:n tahdilla elikkäs kovalla tempolla, loppujumpat ja sillee. 

Kosovolaisheppu koitti roikkuu mukana, mut hiukka heikolla menestyksellä. Kielitaidoton rukka oli vissiin salin omistajan siskonmiehen kälyn kummin kaiman pojanpoika joka haluais ruveta nyrkkeilemään. Oli vissiin joku thai- tai potkunyrkkeilytausta. Riski heppu, huono kunto ja liikuskeli ku kreikkalainen tanssija, jalat somasti ristissä välillä. Mutta kyllä lyödä läimäytteli lujaa, tosin pelkällä ”kädellä”. 

Kieltämättä hauskaa katsottavaa, vois melkein sanoa että surkuhupaisaa. Kyllä tällä kaverilla on pitkä matka bokraajaksi. Koitin onnetonta opastaa ja oikein näytin jalasta pitäen, muisti ohjeet melkein puoli minuuttia ja taas se kerpeleen saksaus alkoi. Huh huh...

Palattiin hotellille. Meikä palaveeras Ringside kaverin kanssa, aika asiallisia kamoja, otan varmaan myyntiin. Juho ja Petter lounasti ja huilas. Ilta meillä olikin sitten vapaata. Suunnistimme Lontoon keskustaan ihmettelemään kaikille pakolliset Trafalgar Squerit, Big Benit, London Yey jne. Mukavan näköinen kylähän se.

Lontoo, torstai 4.8.2011 

Aamu valkeni harmaana kuin armeijan vanhamallinen mantteli, vettä ropisi taivaalta ja tunnelmaa ei tuntunut piristävän edes tieto keskipäivän turpakäräjistä Michael Sprottin kanssa. Sparrihan oli tiistaina sovittu otettavaksi uudestaan. 

CJ tuli koukkaamaan meidät kyytiin ja matka kohti Windsoria alkoi. Hurautettiin myös näköetäisyydeltä ison harmaan kivitalon ohi, se oli kuulemma Windsorin linna ja kun lippu oli salossa oli ”Lissu” siellä pitämässä majaa. 

Ehdotin että käytäis vaikka teellä sparrien jälkeen, juteltais esmes Corkien kasvatuksesta tai krikettituloksista kuningattaren kanssa. Matkaseura ei vaan lämmennyt ajatukselle. Juho ja Petter enempikin tuijotteli kenkiään, kaipa ne tarkisti et nauhat on solmittu. Elikkäs taas oli tunnelma ku ruumissaatossa sadepäivänä Lapualla.

Vastaanotto oli jälleen ystävällinen ja jopa sympaattinen. Kamat vaihtoon ja lämpöä päälle.  Suunnitelma oli, että Petter tahkoaa pari erää ja Juho sitten neljä tai enemmän. Näin toimittiin. Petterillä oli ekax hieman käynnistysvaikeuksia ja Sprotti taas pani pari pahaa. Ei siinä mitään. 

Juholla alussa sama juttu, kankeaa, mutta kun Häjy pääsi vauhtiin niin alkoi tapahtua. Ajoittain aivan ilmiömäistä iskujen vaihtoa, kehää käytettiin hyväksi koko alueelta, huijailtiin kuin korttipelissä konsanaan. Sprottin, lain kouraakin pidemmät kädet tavoittivat aika ajoin Juhon kuonon, mutta takas sai Sprottkin. Isku iskusta, parhaasta kaksi. 

Melkoista lähiotteluakin harrastettiin. Juho sai kerran kaksi pyöräytettyä Sprottin kuin Ali konsanaan ja pam, isku perään.  Hienoa katseltavaa! Yksi asia mikä oikein pisti silmään kuin kevään ensimmäinen shortseissa pyöräilevä missi, oli se että Häjy ei muuten montaa peruuttavaa askelta ottanut kuuden erän aikana. Melkeen rupeaa käymään tulevaa vastustajaa Arramia sääliksi, toisaalta, sääli on sairautta, ainaski nuoratussa neliössä.

Sparrien päätteeksi heitettin läppää Sprottin kanssa. Tunnelma oli vapautunut ja juttua tuntui piisaavan. Sprott sai aidon Härmän Häjy t-paidan ja me komiat kuvat mestarin nimmareilla.

Olen varma että tulemme näkemään taas kerran uuden ja erilaisen Härmän Häjy Juho Haapojan seuraavassa ottelussa! 

Loppureissusta ja kotimatkassa ei paljon raportoitavaa ole, joten ”täältä tähän, Lontoo vaikenee!”

reportterina,

BoxingCompanyn Simo